Usurper (lat. usurpare = to seize for use, to use) is a derogatory term used to describe either an illegitimate or controversial claimant to the power; often, but not always in a monarchy, or a person who succeeds in establishing himself as a monarch without inheriting the throne, or any other person exercising authority unconstitutionally. It may also be applied to an official acting ultra vires, outside his authority or jurisdiction.

Als Usurpation (von lat. usurpatio bzw. von lat. usurpare, eigentlich durch Gebrauch an sich reißen, widerrechtlich die Macht an sich reißen) wird im neueren Sprachgebrauch die Anmaßung eines Besitzes, einer Befugnis, besonders aber der öffentlichen Gewalt bezeichnet – also insbesondere die gewaltsame Verdrängung eines legitimen Herrschers, der Umsturz der Verfassung und die Unterdrückung der Selbstständigkeit eines Staates durch einen Usurpator.

En usurpator är en person som med våld tillskansar sig något, till exempel makten i ett land. I Sverige fick på sin tid Karl IX detta tillmäle.

Узурпация или узурпация власти — захват власти насильственным путём, совершённый с нарушением закона либо незаконное присвоение властных полномочий. Совершается одним лицом или группой лиц.

Usurpaattori (, ottaa haltuunsa, käyttää) tarkoittaa vallananastajaa. Erityisesti sillä tarkoitetaan Rooman keisarien valtaa tavoitelleita, mutta epäonnistuneita, henkilöitä. Vallananastusyritykset olivat varsin yleisiä Rooman valtakunnassa keisariajalla. Koska keisarius ei ollut perinnöllinen ja Augustus oli virallisesti väittänyt säilyttävänsä tasavallan sen tuhotessaan, oli vallantavoittelu helppo perustella ennakkotapauksilla. Rooman 200-luvun kriisi johti jatkuvaan poliittiseen epävakauteen ja lukemattomiin vastakeisareihin, joiden menestys oli vaihtelevaa. Kaikkia ei varmasti nykyisin tunneta edes nimeltä. Ehkä kuuluisimmat epäonnistuneet usurpaattorit olivat Gallian keisarikunnan keisarit, joiden nujertaminen ei silloin heikolta keskushallinnolta onnistunut pitkään aikaan.