In grammar, the superlative is the form of an adjective (or adverb) that indicates that the person or thing (or action) modified has the quality of the adjective (or adverb) to a degree greater than that of anything it is being compared to in a given context. English superlatives are typically formed with the suffix -est (e.g. healthiest, weakest) or the word most (most recent, most interesting).

Superlativ (från latinets superlativus) är inom grammatiken en böjningsform, komparation, för adjektiv och adverb. Komparationsformerna uttrycker en ökande intensitet av den egenskapen adjektivet eller adverbet avser, där superlativ indikerar den tredje graden (se exempel till höger).

Un adjetivo en grado superlativo expresa la característica en su grado máximo.

Superlatiivi eli yliaste on adjektiivien ja adverbien vertailumuoto. Se ilmaisee ominaisuuden suurinta määrää. Muut vertailuasteet ovat positiivi ja komparatiivi. Superlatiivia voidaan suomen kielessä käyttää, kun vertailtavia on vähintään kolme. On olemassa myös absoluuttinen superlatiivi, jota käytetään esimerkiksi todettaessa sään olevan mitä kaunein, toisin sanoen erittäin kaunis.