La prosodia è la parte della linguistica che studia l'intonazione, il ritmo, e l'accento nel linguaggio parlato. Le caratteristiche prosodiche di una unità di linguaggio parlato (si tratti di una sillaba, di una parola o di una frase) sono dette soprasegmentali, perché sono simultanee ai segmenti in cui può essere divisa quell'unità. Le si può infatti rappresentare idealmente come 'sovrapposte' ad essi. Alcuni di questi tratti sono, ad esempio, la lunghezza della sillaba, il tono, l'accento.

Prosódia (originário do grego προσωδία) é o estudo do ritmo, entonação e demais atributos correlatos na fala. Ela descreve todas as propriedades acústicas da fala que não podem ser preditas pela transcrição ortográfica (ou similar).

La prosodia es una rama de la lingüística que analiza y representa formalmente aquellos elementos suprasegmentales de la expresión oral, tales como el acento, los tonos y la entonación. Su manifestación concreta en la producción de la palabra se asocia de este modo a las variaciones de la frecuencia fundamental, de la duración y de la intensidad que constituyen los parámetros prosódicos físicos.

Prosodia on puhutussa kielessä prosodisten ominaisuuksiensa summa eli sanojen painon ja ajoituksen, sanan osien pituuden, äänen sävyn, äänen korkeuden, sävelkulun ja intonaation avulla tapahtuvaa kommunikoinnin tehostamista tai merkityksen täydentämistä. Puheen prosodiset vihjeet valottavat lauserakennetta ja merkityksiä. Kirjoitussa kielessä tämä ei ole mahdollista ja usein välimerkit tai erilliset ääntömerkit toimivat prosodisten vihjeiden tavoin lauserakenteen selventäjinä.