In philosophy, panpsychism is the view that all matter has a mental aspect, or, alternatively, all objects have a unified center of experience or point of view. Baruch Spinoza, Gottfried Leibniz, Gustav Theodor Fechner, Friedrich Paulsen, Ernst Haeckel, Charles Strong, and partially William James are considered panpsychists.

Panpsychismus (von altgriech.  „alles“ und „Geist, Seele“) ist eine Theorie, derzufolge allen fundamentalen Dingen des Universums mentale Eigenschaften innewohnen.

Панпсихизм (от пан… и — душа) — учение о всеобщей одушевленности природы. Исторические формы панпсихизма различны: от анимизма первобытных верований и гилозоизма древнегреческой философии до развитых учений о душе и психической реальности как подлинной сущности мира (концепция монады у Г. В. Лейбница, философские идеи Г. Т. Фехнера, К. Г. Юнга и др.).

Panpsykismi (kreik. pan 'kaikki' + psykhe 'sielu') on mielenfilosofian suuntaus, jonka mukaan kaikkeuden ja tietoisuuden alkeishiukkaset ovat mielellisiä tai henkisiä (psyykkisiä tai mentaalisia) eli inhimillinen tietoisuus on niissä jo ”idullaan”. Panpsykismin sanotaan olevan lähempänä mystiikkaa tai parapsykologiaa kuin luonnontieteitä, koska sitä on mahdotonta osoittaa todeksi ja kokemusperäisen todentamisen asemesta tulokset ovat lähinnä filosofisia.