In economics, the term economic efficiency refers to the use of resources so as to maximize the production of goods and services. An economic system is said to be more efficient than another (in relative terms) if it can provide more goods and services for society without using more resources. In absolute terms, a situation can be called economically efficient if:

• No one can be made better off without making someone else worse off (commonly referred to as Pareto efficiency).
• No additional output can be obtained without increasing the amount of inputs.
• Production proceeds at the lowest possible per-unit cost.

These definitions of efficiency are not exactly equivalent, but they are all encompassed by the idea that a system is efficient if nothing more can be achieved given the resources available.

経済学において、効率性（こうりつせい）とは、資源・財の配分について無駄のないことを意味する。

Tehokkuus taloustieteessä merkitsee sitä, että preferenssit toteutuvat mahdollisimman hyvin jollain taloudellisella järjestelyllä, eli että hyvinvointi on suurin mahdollinen, eli että ei tuhlata resursseja eikä ole tarpeetonta kitkaa. On keksitty monia erilaisia tehokkuuskäsitteitä kuten paretotehokkuus, Kaldor-Hicks -tehokkuus, X-tehokkuus ja allokointitehokkuus. Taloustieteessä käytetään usein rahassa mitattavia tehokkuuden käsitteitä, vaikka rahalla ei voikaan mitata kaikkia preferenssejä. Rahan käyttöä tehokkuuden käsitteessä voidaan perustella sillä, että raha kuuluu taloustieteen piiriin ja on helpompi empiirisesti havaita kuin preferenssit. Henkilöidenvälinen hyötyjen vertailu on monien taloustieteilijöiden mukaan epätieteellistä .