Aarnikotka, vaakalintu tai griippi (kreikaksi γρυψ) on taruolento, jolla on kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina, leijonan vartalo, takajalat ja häntä ja aasin korvat. Joskus sillä oli käärmeen pyrstö. Aarnikotkien uskottiin vartioivan kulta-aarretta. Tarinoiden mukaan aarnikotkat repisivät kappaleiksi varkaat, jotka yrittäisivät varastaa kullan. Aarnikotkat rakensivat tarun mukaan pesänsä kullasta ja niiden munat olivat arvokkaita jalokiviä. Aarnikotkien olemassaoloa yritettiin uskotella todeksi näyttämällä ihmisille suuria luita, jotka todellisuudessa olivat hirmuliskojen luita. Aarnikotkan ja hevosen harvinaista risteytystä kutsutaan hevoskotkaksi eli hippogryfiksi. Joissain taruissa aarnikotka söi jopa norsuja. Kreikkalaisten ja roomalaisten tarustoissa aarnikotkat joutuivat puolustamaan aarteitaan yksisilmäisiä arimaspialaisia vastaan. Arimaspialaiset olivat ratsumiehiä, ja aarnikotkat oppivat pian vihaamaan hevosia. Tästä lähtien aarnikotkat ovat aina tappaneet löytämänsä hevoset. Useissa tarustoissa aarnikotkien poikaset kuitenkin kuvataan vanhempiaan hyväluontoisemmiksi. Griippien asuinalueen on oletettu ulottuneen aina Mustaltamereltä ja Egyptistä Lähi-idän kautta aina Kaukoitään asti.