The Second Temple was an important Jewish shrine which stood on the Temple Mount in Jerusalem between 516 BCE and 70 CE. It replaced the First Temple which was destroyed in 586 BCE, when the Jewish nation was exiled to Babylon.

Die Israeliten besaßen nach dem Verständnis der Bibel bzw. der deuteronomistischen Schule jeweils nur einen einzigen legitimen Tempel, zuerst das Zeltheiligtum, welches das Volk seit der Gotteserscheinung am Sinai begleitet hatte und seinen Sitz später in Hebron, dann in Schilo fand, später den berühmten Tempel zu Jerusalem, ihr Nationalheiligtum.

Le Second Temple était le Temple de Jérusalem, reconstruit en 515 AEC après la captivité de Babylone, comme rapporté dans le livre de Néhémie, et détruit en 70 EC par les Romains, au terme d'une révolte ayant duré quatre ans.
Durant cette période, il fut le centre cultuel et spirituel du judaïsme, et le lieu des sacrifices rituels (korbanot).
Il faisait suite au Premier Temple, également connu sous le nom de Temple de Salomon, détruit en 586 AEC, tous deux à la même date selon la tradition juive : le 9 Av.

O Segundo Templo foi o templo que o povo judeu construiu após o regresso a Jerusalém, finda a Captividade Babilónica, no mesmo local onde o Templo de Salomão existira antes de ser destruído. Manteve-se erigido entre 515 a.C. e 70 DC, tendo sido, durante este período, o centro de culto e adoração do Judaísmo.

Jerusalemin toinen temppeli oli Raamatun mukaan juutalaisten temppeli, joka rakennettiin aikaisemmin tuhoutuneen Salomon temppelin paikalle. Se oli juutalaisen uskonnon keskus, jossa suoritettiin uskontoon kuuluvia uhrimenoja Jumalalle. Temppeli valmistui vuonna 516 eaa. Alkujaan se oli varsin pieni rakennus verrattuna edeltäjäänsä, mutta vuonna 19 eaa. Herodeksen määräyksestä aloitettiin suuri rakennustyö temppelin laajentamiseksi, jolloin se nimettiin Herodeksen temppeliksi. Evankeliumien mukaan eräs ylipapeista sanoo temppelin rakentamisen kestäneen 36 vuotta eli sen mukaan temppeli olisi valmistunut noin vuonna 16 jaa.