The International Phonetic Alphabet (IPA) is an alphabetic system of phonetic notation based primarily on the Latin alphabet. It was devised by the International Phonetic Association as a standardized representation of the sounds of spoken language. The IPA is used by foreign language students and teachers, linguists, Speech-Language Pathologists, singers, actors, lexicographers, constructed language creators (conlangers), and translators.

Das Internationale Phonetische Alphabet (IPA) ist ein phonetisches Alphabet, das heißt eine Sammlung von Zeichen, mit deren Hilfe die Laute aller menschlichen Sprachen nahezu genau beschrieben und notiert werden können. Es wurde von der International Phonetic Association entwickelt und ist das heute am weitesten verbreitete Lautschriftsystem.

L'alphabet phonétique international (API) est un alphabet utilisé pour la transcription phonétique des  sons du langage parlé. Contrairement aux nombreuses autres qui se limitent à des familles de langues, l'API est prévu pour couvrir l'ensemble des langues du monde. Développé par des phonéticiens britanniques et français sous les auspices de l'Association phonétique internationale, il a été publié en 1888. Sa dernière révision date de 2005.

Uppslagsordet IPA leder till den här sidan. För andra betydelser, se IPA (olika betydelser).

Det internationella fonetiska alfabetet, förkortat IPA (av engelskans International Phonetic Alphabet), är ett alfabet för fonetisk skrift. Det används inom lingvistiken för att så otvetydigt som möjligt representera samtliga språkljud (foner eller fonem) som återfinns i de talade språken. Det utvecklades ursprungligen av International Phonetic Association. Det har flera gånger reviderats, senast 1993 och uppdaterades 1996.

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (, IPA) on foneettiseen merkitsemiseen eli tarkekirjoitukseen käytetty aakkosto. Sen tarkoituksena on, että kielitieteilijät pystyisivät sitä käyttäen merkitsemään minkä tahansa luonnollisen kielen äänteitä ja foneemeja.