A General Circulation Model (GCM) is a mathematical model of the general circulation of a planetary atmosphere or ocean and based on the Navier–Stokes equations on a rotating sphere with thermodynamic terms for various energy sources (radiation, latent heat). These equations are the basis for complex computer programs commonly used for simulating the atmosphere or ocean of the Earth. Atmospheric and Oceanic GCMs (AGCM and OGCM) are key components of Global Climate Models along with sea ice and land-surface components. GCMs and global climate models are widely applied for weather forecasting, understanding the climate, and projecting climate change. Versions designed for decade to century time scale climate applications were originally created by Syukuro Manabe and Kirk Bryan at the Geophysical Fluid Dynamics Laboratory in Princeton, New Jersey. These computationally intensive numerical models are based on the integration of a variety of fluid dynamical, chemical, and sometimes biological equations.

Model ogólnej cyrkulacji - (ang. global climate model or general circulation model, w skrócie GCM) modele opisujące zachowanie się klimatu na podstawie równań mechaniki płynu oraz równań fizyki i chemii wyprowadzonych z zasad ruchu (np z równań Newtona).

Yleinen virtausmalli (, GCM) on sään, ilmaston ja merien tutkimiseen käytetty laskennallinen työkalu. Virtausmallit diskretisoivat fluidien liikeyhtälöt ja integroivat näitä eteenpäin ajassa. Voimakkaasti yksinkertaistaen tämä tarkoittaa, että ilmakehä jaetaan pieniin paloihin ja sitten lasketaan jokaiselle palaselle erikseen mitä liikeyhtälöt ennustavat tietyn ajan kuluessa tapahtuvaksi. Ilmastotutkimuksessa näitä malleja kutsutaan myös globaaleiksi ilmastomalleiksi.