The Uprising of 1953 in East Germany started with a strike by East Berlin construction workers on 16 June. It turned into a widespread uprising against the German Democratic Republic government the next day.

In den Tagen um den 17. Juni 1953 kam es in der Deutschen Demokratischen Republik zu einer Welle von Streiks, Demonstrationen und Protesten, die als Aufstand des 17. Juni (auch Volksaufstand oder Arbeiteraufstand) bezeichnet werden.

L’insurrection ouvrière en Allemagne de l'Est éclate à Berlin-Est, le 16 juin 1953.

Folkupproret i Östtyskland 17 juni 1953 (ty. Volksaufstand des 17. Juni) var ett uppror i det dåvarande Östtyskland (DDR) med strejker, demonstrationer och protester mot den östtyska regimen. Upproret, som hade sitt centrum i Östberlin, startade som en protest mot ett beslut av DDR-regeringen att höja arbetstiden.

DDR:n kansannousu oli työläisten järjestämä mielenosoitus Itä-Berliinissä kesäkuussa 1953. Syynä mielenosoitukseen olivat Saksan demokraattisen tasavallan hallituksen ja Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) 28. toukokuuta 1953 tekemä viisivuotissuunnitelman mukainen päätös tuotannon lisäämisestä 10 prosentilla ja palkkojen alentamisesta 10 prosentilla. Tällöin itäsaksalaiset työläiset vaativat pidettäviksi vapaita vaaleja.